Taidetta ilmastossa 

Kuvataiteessa on nähty paljon teoksia, jotka visualisoivat ilmastokriisin tahrimaa tulevaisuutta ja herättävät pohtimaan kunkin omaa roolia tässä kehityskulussa. Teoksissa kyseenalaistetaan luonnonvaroja ylikuluttavan taloussysteemin tarpeellisuutta, ja perustavanlaatuinen pohdinta ulottuu usein myös taiteilijan omaan tekemiseen. Mutta millaisella ilmastokuormalla nämä teokset ovat syntyneet ja onko sillä edes väliä? Taiteen hiilijalanjälkeä arvioitaessa ollaan melko monisyisen aiheen parissa. 

Lainsäädännön ja yleisen tietoisuuden kehittyessä kaikenlaisen ihmistoiminnan ilmastovaikutukset alkavat väkisinkin kiinnostamaan. Taidekentällä hiilijalanjäljen laskentaan on syytä varautua esimerkiksi julkisessa taiteessa osana rakennusprojekteja sekä apurahojen myöntämiskriteerejä.  

Kasvihuonekaasupäästöjen selvittämiseen kannattaa suhtautua mahdollisuutena, saadaanhan samalla tietoa taiteen prosesseista sekä niiden vaikutuksesta ilmastoon. Yhteinen ahdistus vähenee, kun pysytään kestävyysmurroksessa mukana ja saadaan suhteutettua oman toiminnan vaikutuksia isompaan kokonaisuuteen, kuten yhteiskunnan kokonaispäästöihin.  

Miten taiteen hiilijalanjälkeä pitäisi sitten lähteä selvittämään? Taiteilijan paletista ei välttämättä löydy raskaita päästötietokantoja ja laskentaohjelmistoja. Tyhjiön täyttämiseksi Turun ammattikorkeakoulussa on jo vuodesta 2020 alkaen kehitetty julkisen taiteen hiilijalanjälkilaskuria Nykytaiteen ja Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmien yhteistyönä.  

 

Hiostamo-projekti

Syksyllä 2022 alkaneella Turun taideakatemian Hiostamo-projektissa kuvataiteen opiskelijat haastettiin taidenäyttelyn luomisen ohessa seuraamaan teostensa valmistamisen materiaali- ja energiavirtoja ja kirjaamaan ne ylös. Tarkempaan syyniin pääsivät raaka-aineet ja tarvikkeet, sähkön- ja vedenkulutus ja jätteet. Kerätty prosessitieto osoittautui todella hyödylliseksi hiilijalanjälkilaskurin kehitystä varten ja sen avulla päivitettiin laskurin materiaalivaihtoehtoja sekä selkeytettiin laskurin ohjeistusta. Yhtä tärkeää antia olivat polveilevat ryhmäkeskustelut taiteen roolista ilmastokriisissä. 

Päästölaskenta on raadollista puuhaa, jota ohjaavat tutkimustieto ja standardit. Millintarkoissa materiaalilistauksissa ei juurikaan luovuutta tarvita, mutta Hiostamo-projektissa tämäkin onnistui inspiroimaan taiteilijoita. Siiri Torvisen teos ”Jos tää kävis kaupassa” on kankaalle kirjottu jäljennös kauppakuitista. 

 

Torvisen alkuperäinen idea Hiostamo-näyttelyyn oli videoteos Näissä juhlissa. ”Hiilipäiväkirja-tehtävän ansiosta kiinnostuin kuitenkin materiaalien listaamisesta ja taulukoinnista. Siitä inspiroituneena säästin ostosteni kauppakuitin ja kirjoin sen pohjalta seinävaatteen (Jos tää kävis kaupassa). Siitä voi lukea osan tarvikkeista, joita käytin videoon”, hän kertoo. Laskentatyöryhmän tavoitteena ei ollut vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyn, mutta oli iloinen yllätys, että näin pääsi käymään.  

Hiilijalanjäljen määrityksen kannalta seinävaatteen valmistuksessa oli yksi taidekentälle tyypillinen haaste: ”Tein melkein kaiken työn käsin, käyttämäni materiaalit olivat kierrätettyjä tai saatuja ja omistin jo tarvikkeet”, Torvinen kertoo.  Jos teoksessa hyödynnetään uusiokäytettyjä materiaaleja, millaiset päästöt sen tuotannosta voidaan laskea? Yleisin valinta on tällöin jättää materiaalintuotannon päästöt nollaksi ja huomioida kaikki ylimääräinen prosessointi ja kuljetus. 

 

Hiilijalanjälkilaskuri jatkaa eloaan

Oman kulutuksen kriittinen tarkastelu ja ilmaston kannalta huonojen valintojen minimointi on parasta, mitä yksittäinen henkilö voi tässä maailmantilanteessa tehdä. Hiostamo-projektissa huomattiin tulevaisuuden taiteilijoiden huoli ja kiinnostus globaaleja kestävyysteemoja kohtaan, ja Circwaste-hankkeessa kehitetty julkisen taiteen hiilijalanjälkilaskuri auttaa toivottavasti näiden käsittelyssä. On kuitenkin muistettava, että taiteen abstraktit vaikutukset ajatteluun ja asenteisiin ovat kaukana laskennan ulkopuolella – ja hyvä niin. 

Hiilijalanjälkiaskurin työstämisen ohessa tehtiin ahkeraa verkostoitumistyötä ja sen seurauksena laskuri saa uuden kodin kuvataiteen ympäristötyöpakista nimeltä Vihreä taide. Laskuri, sen ohjeistus ja kaikki taiteen kenttää ravistelevat tekstit on koottu yhteen tutkimusryhmän nettisivuille (ja niitä voi lukea täällä).  

 

Mitja Hokkanen
Kiertotalouden liketoimintamallit -tutkimusryhmä

 

Teksti on julkaistu aikaisemmin muokattuna versiona Uusiouutiset-lehdessä (6/2023).