Näytä mulle vastuullinen jalokivi!

Välillä törmään työssäni ihmisiin, jotka ovat menettäneet toivonsa siihen, että jalokiviä voi tuottaa vastuullisesti. Mitä vastuullisuus jalokivituotannossa edes tarkoittaa? Onko vastuullisesti tuotettuja jalokiviä olemassakaan?

Onhan totta, että jalokiven kaivamiseen maasta käytetään paljon energiaa ja maata joudutaan usein siirtämään suuria määriä jalokiviä etsiessä. Samalla luontoon kohdistuu monenlaista haittaa: eläinten elintila kapenee, kaivamiseen voidaan joutua käyttämään räjähteitä tai syövyttäviä aineita, ja esimerkiksi pohjavesien laatu voi kärsiä.

Erityisesti köyhissä maissa myös kaivajien työolot ja työstä saatava palkka voivat olla riittämättömiä ihmisarvoiseen elämään. Lisäksi kivien hionnassa on omat haasteensa. Valtaosa kaikista jalokivistä hiotaan Kiinassa, Intiassa, Sri Lankassa ja Thaimaassa, maissa, jotka luokitellaan korkean riskin maiksi työntekijöiden ihmisoikeusloukkauksille. Esimerkiksi Intiassa käytetään laajalti kaikilla aloilla lasten bondausta. Bondauksessa vanhemmat ottavat lainan ja antavat lapsensa työpanoksen lainan takaisin maksamiseksi. Käytännössä nämä lapset ovat orjia lainan antajalle, koska lainan korot nousevat niin nopeasti, ettei lainaa ole mahdollista koskaan maksaa takaisin. Miten sitten voidaan puhua vastuullisuudesta jalokivien tuotantoketjuissa?

Koska tausta on tämä, on erityisen tärkeää tutkia jalokiven koko tuotantoketju kaivokselta aina kiven hiojalle ja myyjälle saakka. Perinteisesti tietoa näistä toimijoista jalokiven matkan varrella ei ole saatavilla ja välikäsiä voi matkalla olla monia. Ensimmäinen vaatimus vastuullisuudelle onkin siis läpinäkyvyys. Koko tuotantoketjun tulee olla läpinäkyvä, jotta sitä voidaan arvioida vastuullisuuden näkökulmasta.

Jos lähdemme liikkeelle kaivokselta, on olemassa hyvin eri tyyppisiä kaivoksia ja operaatioita. Operaation laatu määrittää pitkälti sen, mitä vaikutuksia ihmisille tai ympäristölle kaivamisesta koituu. Muutama seikka, jotka tulee ottaa huomioon:

1. Onko kyseessä kaivosyhtiö vai artesaanikaivaja? Artesaanikaivajat elättävät työllä oman perheensä ja elävät usein maissa, joissa kivien kaivaminen on ainoa vaihtoehto elinkeinon saamiseksi. Usein kuitenkin esimerkiksi luonnon ennallistaminen voi jäädä tekemättä. Suuret kaivosyhtiöt saattavat hoitaa ennallistamisen paremmin, vaikka aina näin ei kuitenkaan ole. Tämä riippuu paljon paikallisesta lainsäädännöstä. Kaivosyhtiöiden operaatiot ovat kooltaan isoja, jolloin niiden haitalliset vaikutukset luonnolle ovat usein myös laajemmat. Mikäli iso operaatio on hoidettu hyvin ja korruptio pystytään välttämään, voivat vaikutukset olla myös erittäin positiivisia.
2. Millainen esiintymä on kyseessä? Alluviaalisissa esiintymissä jalokivet ovat irtonaisina maa-aineksen seassa, jolloin niiden erotteluun käytettävä energia on murto-osa louhoksiin verrattuna. Erottelu onnistuu pelkällä vedellä. Louhoksissa puolestaan käytetään usein dieselkoneita ja räjähteitä, sekä syövyttäviä aineita kivien irroittamiseen kalliosta. Tällöin käytetty energiamäärä on suuri ja vaikutukset luonnolle usein laajemmat.
3. Miten luonnon ennallistaminen on kaivostoiminnan jälkeen hoidettu?

Hionnan osalta ihmisoikeuskysymykset nousevat päällimmäisiksi. Ota huomioon ainakin seuraavat kysymykset:

1. Missä kivi on hiottu ja kuka sen on hionut? Onko tästä tietoa saatavilla?
2. Käytetäänkö hiomolla lapsityövoimaa?
3. Saako hioja elämiseen riittävää palkkaa?
4. Ovatko työolosuhteet inhimilliset? Esimerkiksi työvälineiden puutteellisuus, työpäivän pituus, taukojen ja lomien puute ovat kaikki hälyttäviä merkkejä. Silikoosi on vakava hengityselinsairaus hiojien keskuudessa. Ovatko tilat sellaiset, että pölyä ei tarvitse hengittää?

Vastuullinen jalokivi on siis sellainen, jonka tuotantoketju on läpinäkyvä ja tietoa on saatavilla jokaisesta vaiheesta. Kivi on kaivettu luontoa säästäen mahdollisimman pienen haitan periaatteella, joko vastuullisesti toimivan isomman operaation tai vastuullisten artesaanikaivajien toimesta mielellään alluviaalisesta esiintymästä. Kaivosjätteistä huolehditaan asianmukaisesti, vettä säästetään ja lisäksi luonto ennallistetaan kaivostoiminnan loputtua. Kaivajat saavat työstään elämiseen riittävän palkan ja työolot ovat inhimilliset. Lisäksi kiven hiojat saavat työstään elämiseen riittävän palkan ja heidän työolonsa ovat inhimilliset. Lapsityövoimaa ei käytetä missään vaiheessa kiven matkalla.

Tällaisia kiviä on saatavilla – blogitekstin alussa olevassa kuvassa näet esimerkin. Vastuullisesti tuotettujen aitojen jalokivien vaikutukset ovat paljon positiivisemmat kuin vaikkapa synteettisten jalokivien osalta (linkistä kohta synthetic gemstones), joiden tuotantoketjuun liittyy paljon ongelmia. Jalokivet voivat olla myös osana positiivista yhteistyötä nostamassa köyhiä kansoja kohti hyvinvointia. Tällaisia jalokiviä itse etsin ja myyn työkseni.

Mari Ruohomäki
Kirjoittaja on koulutukseltaan filosofian maisteri, diplomigemmologi ja kiertotalouden tradenomiopiskelija. Hän on toiminut yrittäjänä yli kahdeksan vuotta edistäen vastuullisesti tuotettujen jalokivien saatavuutta Suomessa.