Onko jokainen uusi rakennus ympäristörikos?

Maailma kamppailee valtavien ympäristöongelmien ja ilmastohaasteiden kanssa, eikä tilanteemme toistaiseksi näytä kovinkaan positiiviselta.

Kulutamme monin verroin enemmän kuin mihin resursseja tällä rajallisella pallollamme olisi. Meidän suomalaisten kulutustottumuksien mukaisella tasolla tarvitaan neljän maapallon tuottamat resurssit, jotta ne riittäisivät tyydyttämään vuotuiset tarpeemme.

Rakennusala, jolla itsekin olen työurastani leijonanosan työskennellyt, taas aiheuttaa kolmasosan koko maamme kasvihuonepäästöistä. Nopealla ajatusleikillä voisikin siis päätellä jo pelkän kotimaisen rakentamisen sektorin kuluttavan yli yhden maapallon verran resursseja vuodessa.

Tämä ei tietenkään ole ihan noin yksi-yhteen-ajattelulla etenevä yhtälö, mutta jotakin suuntaa se ajattelulle antaa. Näin ollen onkin hyvin selvää, että tuollaisen merkittävän osan päästöjä tuottavan teknologian alan toiminta tulee väistämättä tarvitsemaan suuria muutoksia, mikäli haluamme leikata ylikulutustamme ja maailmanlaajuisessa vertailussa liian suuria ilmastopäästöjämme, tulevina vuosina tai vuosikymmeninä.

Saksalainen toimittaja, talousasiantuntija ja tietokirjailija Ulrike Herrmann on kirjassaan Hyvästit kapitalismille todennut melko kärjistetysti, että jokainen uusi rakennus on luonnon kannalta aina ympäristörikos. Katsottaessa kiertotalouden näkökulmasta, jolloin uusista tuotteista kieltäytyminen nähdään parhaana ja olemassa olevien tuotteiden käyttöiän pidentäminen heti toiseksi parhaana vaihtoehtona, tähän näkemykseen on tietenkin helppoa yhtyä.

Huomattava kuitenkin on myös rakentamisen valtava osuus kansantaloudestamme. Rakennusteollisuuden tuottaman Rakennetun omaisuuden tila, ROTI 2023 -raportin mukaan 20 prosenttia työllisyydestä tulee rakentamisen ja kiinteistöhuollon puolelta, 61 prosenttia Suomen investoinneista keskittyy niihin ja peräti 83 prosenttia kansallisvarallisuudestamme on sidottuna rakennettuun ympäristöömme.

Tulisiko siis rakentaminen nyt sitten lopettaa ja ajaa sitä myötä maamme kansantalous totaaliseen umpikujaan ympäristön suojelun nimissä vai mitä tässä oikein halutaan?

Yhä vieläkin monet kokevat kiertotalouden vain materiaalien kierrättämisenä, vaikka tämä koko ajan kasvava ajattelun suuntaus sisältää hyvin paljon muutakin, kuten nyt vaikka nuo edellä heittämäni uusista tuotteista kieltäytymisen ja korjaamisen kasvavan merkityksen.

Ei missään nimessä. Pikemminkin päin vastoin, työtä näyttää olevan tulevina vuosina enemmän kuin tekijöitä, vaikka keskittyisimme pelkästään olemassa olevan rakennuskantamme ja väyläverkostomme ylläpitoon. Tästä pitävät huolen EU:n energiadirektiivin asettamat entisestään tiukkenevat vaatimukset, jotka koskevat vanhaakin rakennuskantaa ja valtavaksi, yli 80 miljardin euron kokoiseksi möhkäleeksi, paisunut rakennusten ja teiden korjausvelka.

Tämän savotan parissa meille rakentajille kyllä riittää palstaa, vaikka kuinka paljon, ja voisikin ennemmin kysyä, kenellä tämän tekemättömän työn odottaessa on varaa keskittyä vielä uudisrakentamiseenkin?

Rahaa on tietenkin helpompaa repiä uudisrakentamisen puolelta jatkossakin, mutta ekologisten arvojen koko ajan nostaessa profiiliaan myös rakentamisessa saattaa monella vanhaan malliin jatkamaan pyrkivällä grynderillä vielä nousta seinä vastaan.

Ajatusmallien muuttaminen ei juuri koskaan käy nopeasti. Tämä näkyy myös rakennusalalla. Yhä vieläkin monet kokevat kiertotalouden vain materiaalien kierrättämisenä, vaikka tämä koko ajan kasvava ajattelun suuntaus sisältää hyvin paljon muutakin, kuten nyt vaikka nuo edellä heittämäni uusista tuotteista kieltäytymisen ja korjaamisen kasvavan merkityksen.

Muutos kaipaa myös ohjausta esimerkiksi valtiollisilta ja kunnallisilta toimijoilta. Samoin tarvitaan näkyvyyttä mediassa, jotta mielipiteet alkaisivat pikkuhiljaa muuttua luontoa kunnioittavammiksi myös rakennettua ympäristöä koskevissa asioissa.

Saattaakin olla, että jonakin päivänä tuo otsikon esittämä väite ei enää olekaan mitenkään radikaali, vaan muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ehkä jonakin päivänä me muutkin rakentajat voimme ajatella kuin nykypäivän restauroijat:

Hyvin korjattu on parempi kuin uusi.

Antti Sandberg
Kirjoittaja on kestävän kiertotalouden YAMK-opiskelija Turun AMK:ssa