Monipuolinen harjoittelu opetti työelämään

Kevätlukukauden koulutyöt alkoivat olla päätöksessä ja edessä oli muutama viikko lomailua ja sitten töitä. Aina ei kuitenkaan asiat mene ihan niin kuin olettaisi. Soitin varmistaakseni ja ilmoittaakseni, että olen sitten heti kesäkuussa tulossa töihin, jolloin ilmeni, että näin ei olekaan vaan firma on kesäkuukaudet töiden vähyyden takia kesätauolla.

Muutaman epäonnistuneen työhaun jälkeen käännyin opettajien apuun kysyäkseni, mitä tässä tilanteessa kannattaisi oikein tehdä. Minut ohjattiin Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmän puheille, josta paikan sain ja pääsin pikimmiten aloittamaan harjoittelun. Olin näistä koulun tutkimusryhmistä kuullut, mutta en sen enempää niitä miettinyt. Harjoittelussa selvisi niiden hyvyys ja hyöty opiskelijoille saada kokemusta työelämästä ja projektityöskentelystä.

Heti sopimusten teon jälkeen ensimmäisenä oli joka kuukausittain pidettävä palaveri, missä töitä jaetaan ja töihin liittyviä ongelmia selvitellään. Palaverissa vastassa oli muutama tuttu ja kasa uusia ihmisiä. Palaverissa yhdeksi uudeksi työksi nousi kierrätysmateriaalista tehdyt akustiikkapaneelien testaus. Itseäni kiinnostaa harrastusten myötä musiikkiin ja akustiikkaan liittyvät asiat. Itse en olisi ensimmäisessä palaverissa viitsinyt sanoa, että työ kiinnostaisi, mutta onneksi Piia huomasi silmissäni kiinnostuksen ja antoi työn minulle. Pääsin katsomaan Turun ammattikorkeakoulun akustiikkalaboratorioon, miten akustiikkamittauksia oikein tehdään.

Tein myös selvitystyön hukkalämmöstä ja yrityspuistoista sekä Kesäduunaa-kampanjalle videon. Olin mukana kiertotaloustapahtuman järjestelyissä ja tein muita tarvittavia töitä, kuten käännöstöitä ja tekstiilien leikkausta Telaketju-hankkeen kokeiluun. Mukavia töitä olivat myös MyTech-päivät, missä nuorille, yleensä yläkouluikäisille, oppilaille kerrottiin kiertotaloudesta ja opiskelusta ammattikorkeakoulussa. Pidän itse esiintymisestä ja MyTech-päivissä pääsi hyvin vapaasti kertomaan aiheesta, mistä jonkin verran tiedänkin. Tätä pääsin myös tekemään Uudessakaupungissa, jonka ammattikoulussa järjestetyssä ympäristöpäivässä kerroin merien roskaantumisesta ja Seabin-hankkeesta, jossa kerätään meristä roskia.

Hyvää tutkimusryhmässä olemisessa on se, että siellä pystyy hyvin valitsemaan, paljonko töitä haluaa ja pystyy tekemään. Tämä oli minulle todella hyvä, koska pääsin loppukesästä töihin ja syksyllä jatkuivat opinnot, jolloin suurten työmäärien teko olisi ollut haastavaa. Tämän takia harjoittelu tutkimusryhmässä venyi odotettua pidemmälle ja jatkui seuraavaan kesään asti.

Tutkimusryhmässä pääsee tekemään projektitöitä niin kuin niitä tulee oikeasti tehdä. Työnjaoista on sovittava ja palavereita on pidettävä, että työt etenisivät sujuvasti. En ole koskaan ollut kauhean järjestelmällinen ihminen, mikä tuotti muutaman kerran ongelmia. Sitten kun muutamasta palaverista tuli myöhästyttyä opin, että kalenteria on käytettävä ja sähköpostia on tarkistettava ja muistettavia asioita pitää kirjoittaa muistiin. Eli uutta tuli opittua ja uusia asioita koettua ja koulutkin eteni siinä samalla, joten kaikki meni juuri niin kuin pitikin.

Teksti: Mika, Kiertotalous 2.0:ssa työskennellyt harjoittelija