Ihmistieteilijä ihmettelee: Missä kohtaa kehoa kiertotaloussiirtymä tuntuu?
Toimin yliopistolla ihmistieteellisiä menetelmiä suosivana kestävyysteemojen tutkijana ja aloitin vuonna 2024 myös kestävän kiertotalouden opinnot. Kiertotalous tähtää lineaarisen talouden mallin rikkomiseen säilyttämällä materiaalit kierrossa ja ylläpitäen niiden arvon. Opintojeni ohessa olen havainnoinut, missä kohtaa kehossani kiertotaloussiirtymä tuntuu. Itselläni se tuntuu muun muassa kivistyksenä aivoissani (niin monia systeemin osasia hahmotettavaksi!) ja kiihtyneenä sykkeenä sydämessäni (jos tämä olisikin ratkaisu kestävään tulevaisuuteen!). Mutta näin joulun alla se on alkanut tuntua muljahtelevana tunteena vatsassani.
Mistä kummasta nämä tällaiset joulukuiset kiertotalousvatsanpurut sitten johtuvat? Olenko syönyt jotain sopimatonta biologisen materiaalin kierron väärästä kohtaa tai vahingossa hotkinut kokonaisen arvoketjullisen vanhentuneita vastuullisuuslupauksia? Ei, vaan kyse onkin sosiaalisista normeista, jotka vatsanpohjalla kutittelevat kalvavana epävarmuuden tunteena joululahjahankintoja tehdessä. Joulu onkin erinomaista aikaa tarkastella kiertotalouteen liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia: Joululla on pitkät historialliset ja kulttuuriset juuret. Vaikka vuoden pimeimmän ajan juhlan merkitys on vuosien saatossa vaihdellut roomalaisten Saturnalia-juhlasta Jeesuksen syntymäpäivään, on se vankka osa tapaperinteitämme pukkeineen, tonttuineen, ruokineen ja tietysti lahjoineen.
Olen jo useana vuonna omille jälkeläisilleni pyrkinyt parhaani mukaan hankkimaan käytettyjä lahjoja ja pitämään perheen kanssa materiaaliset muistamiset minimissä. Tästäkin huolimatta huomaan empiväni muiden läheisten lahjojen kanssa sitä, että onko ihan soveliasta antaa lahjaksi joku oma tai lasten vanha tai muualta käytettynä hankittu asia. Ovatko kirppislelut kuluneita ilman alkuperäistä pakkaustaan? Onko vain laiskaa antaa lahjana eteenpäin omien lasten leluja? Tulkitseeko lahjan saaja käytetyn lahjan antamisen epäkunnioittavaksi eleeksi?
Joulun vietossa korostuvat useat tällaiset sosiaaliset käytänteet ja normit, jotka voivat osaltaan jarruttaa kiertotalouden mukaisen uusiokäytön tai elinkaaren pidentämisen juurtumista totutuksi toimintatavaksi. Kyse ei ole siis vain rationaalisesti laskelmoidusta materiaalin kierrosta ja arvon säilyttämisestä vaan sosiaalisista käytänteistä vakiintuneina sosiaalista järjestystä tuottavina toimintatapoina. Nämä tavat jäsentyvät usein sosiaalisten normien ympärille, jotka jaettuina kirjoittamattomina sääntöinä tai odotuksina ohjaavat yksilöiden käyttäytymistä ja vuorovaikutusta ylläpitäen yhteisöä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä alleviivaa tarvetta ymmärtää kiertotalouden sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia, jotka ovat usein jääneet teknistaloudellisen keskustelun varjoon.
Joulun vietossa korostuvat useat sosiaaliset käytänteet ja normit, jotka voivat osaltaan jarruttaa kiertotalouden mukaisen uusiokäytön tai elinkaaren pidentämisen juurtumista totutuksi toimintatavaksi.
Turhan usein tällaiset epämääräiset, häilyvät ja vaikeasti määriteltävät vatsanpohjan tuntemukset kuitenkin lykätään siihen ”se on se kulttuuri” -kategoriaan sen enempää niitä selvitellen. Niitä on kuitenkin mahdollista jäsentää, sanoittaa ja täten tuoda näkyville, käsiteltäviksi ja mahdollisesti muutettaviksi. Tähän työkaluja tarjoaa ihmistieteellinen lähestymistapa ja erityisesti antropologia. Antropologia on laaja tieteenala, joka tarkastelee ihmiselämää sen monissa muodoissaan sisältäen merkitysten, arvojen, normien, sosiaalisten käytänteiden ja suhteiden – eli sen kulttuurin – tutkimuksen. Antropologia hyödyntää usein etnografisia menetelmiä, jotka pyrkivät pääasiassa havainnoinnin ja haastattelujen keinoin ymmärtämään tutkittavan kohteen merkitys- ja kokemusmaailmaa tämän omasta näkökulmasta.
Joululahjoihin liittyviin tuntemuksiin voidaan soveltaa vaikka Marcel Maussin kohta sata vuotta vanhaa lahjan teoriaa, joka auttaa ymmärtämään, miten lahjojen antamisella on symbolista valtaa sosiaalisten suhteiden ja kunnioituksen vahvistamisessa. Toisaalta Mary Douglaisin klassikkoteos Puhtaus ja Vaara: ritualistisen rajanvedon analyysi osaltaan auttaa ymmärtämään kategoria-ajattelun kautta, miksi käytetyt tuotteet voidaan kokea epäpuhtaina ja kartettavina, koska ne ovat uhka koetulle järjestykselle. Lahjan antaminen on siis paljon muutakin kuin materiaalin siirtoa käsistä toisiin: Siihen liittyy olennaisena osana käsitykset ja odotukset lahjasta itsestään, mutta myös vuorovaikutteisesti tulkinnat lahjan saajasta. Sosiaalisten suhteiden lisäksi joukko muitakin tekijöitä, kuten lahjatavaraa mainostavat markkinavoimat, ohjaavat meitä ylläpitämään totuttuja lahjanannon käytänteitä.
Kiertotalouden kehittämisessä tällaisten usein ääneen lausumattomien muutoksen esteiden ja haasteiden tunnistaminen on tärkeä osa. Erityisesti antropologian soveltava ala bisnesantropologia on valjastanut tämän kuvailevan ja ymmärtävän analyysin liiketoiminnan tarpeisiin. Bisnesantropologia keskittyy esimerkiksi organisaatiokulttuureihin, asiakaskokemuksiin, kulutustottumuksiin ja markkinoiden monimuotoisuuteen palvellen yritysten strategioiden, tuotteiden ja palvelujen kehityksessä. Täten antropologisesta otteesta on hyötyä asiakasymmärryksessä mutta myös ylisektoraalisten, monitoimialaisten liiketoimintaekosysteemien muodostamisessa, koska se mahdollistaa muun muassa organisaatiokulttuurien ja vuorovaikutuksen vaikutuksen tunnistamisen. Tämä on kiertotaloudelle ensiarvoisen tärkeää uusien innovatiivisten kiertotalouden mukaisten liiketoimintamallien mahdollistamiseksi.
Näiden liiketoimintamallien ja kiertotalouden keskiössä ovat siis kaikesta materiaali- ja arvonsäilytyspuheesta huolimatta lopulta ihmiset: Ihmiset, jotka tekevät töitä keskenään ja joiden päivittäisten käytänteiden osia erilaiset kiertävät materiaalit ovat vaatteina, juomalaseina, Ryhmä Hau -figuureina tai hedelmänkuorina. Ihmistieteelliset näkökulmat voivatkin auttaa meitä tuomaan esille näiden tuotantoa, kysyntää ja kuluttamista määrittäviä sosiaalisia normeja ja käytänteitä sekä soveltamaan niitä kiertotalousliiketoiminnan kehittämisessä. Siten voimme ottaa taas yhden askeleen erillisen kiertotalousjärjestelmän sijaan kohti kiertotalousyhteiskuntaa. Ehkä sinäkin voit jouluna edistää kiertotaloutta sekä vähentää läheistesi sisuskaluissa vellovaa lahja-ahdistusta viestimällä ääneen, että käytetty lahja on ihan ok?
Pilvi Posio
YAMK-opiskelija