Iida teki pakettiautosta itselleen kodin
Pihalla seisoo pakettiauto, punainen ja aivan tavallisen näköinen. Kun auton sivuoven avaa, ei hetken voi uskoa silmiään. Sehän on jonkun koti! Lattialla on räsymattoja ja seinät on päällystetty kankailla. Hyllyllä seisoo maustepurkkeja kuin missä tahansa keittiössä. Seinällä oleva lamppu on tuunattu pitsikankaalla ja lattialla nököttää viherkasvi.
– Tervetuloa kotiini! Iida Iloniitty huikkaa ovelta hymyillen.
Turun ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikkaa opiskeleva Iida muutti elokuun alussa pakettiautoon. Pieneen autoon mahtuu hänen koko elämänsä. Idea pakettiautossa asumiseen tuli YouTube-videoita katsellessa.
– Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista asumismuodoista ja erityisesti minimalismista. Törmäsin YouTubessa Tiny House Movement -ilmiöön, jossa rakennetaan minitaloja pyörien päälle. YouTubeen kun kerran uppoutuu, löytää kaikenlaista uutta. Sitä kautta tutustuin toiseen ilmiöön, van lifeen, Iida kertoo.
Iidalle pakettiautossa asuminen on varsinainen minimalistin koetus. Pienessä autossa asuminen paljastaa, miten vähällä pärjää ja mitä oikeastaan elämiseen tarvitsee. Pakettiauto on lähinnä nukkumista ja tavaroiden säilyttämistä varten. Muuhun elämiseen Iida yrittää hyödyntää yleisiä tiloja, esimerkiksi kirjastoa tai koulua.
Pakettiauto muokattiin kodiksi kouluprojektin aikana
Pakettiauto rakennettiin asuttavaksi tutkimuspajassa, joka käynnistyi tammikuussa. Tutkimuspajassa kymmenen Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa eri aloilta, kuten energia- ja ympäristötekniikasta ja ajoneuvo- ja kuljetustekniikasta, selvitti muun muassa, onko pakettiautossa asuminen laillista ja minkälainen pakettiauto kannattaa hankkia. Pakettiauton muokkaamista asuttavaksi jatkettiin kesällä kuuden opiskelijan voimin.
– Satuimme löytämään sellaisen auton, jossa oli jo valmiina eristykset katossa ja seinissä. Pakettiautoon asennettiin tuuletusräppänä ja seinät päällystettiin kankailla, jotta autosta tulisi kodikkaan näköinen. Kovin paljon muuta emme tehneet, keskityimme sisustamiseen ja tavaroiden kiinnittämiseen seiniin. Huonekalujen kiinnittämisessä pitää olla erityisen tarkkana, jotta tavarat eivät lennä ajaessa. Kyllä ne edelleen lentelevät! Ennen ajoa pitää aina varmistaa, että irtotavarat ovat pois pöydältä, Iida naurahtaa.
Pakettiautoon asennettiin myös hupiakku, mikä mahdollistaa esimerkiksi puhelimen lataamisen tai seinävalaisimen käyttämisen.
– Hupiakku on yhteydessä auton omaan akkuun. Ajaessa auton akku latautuu ensin täyteen, sen jälkeen hupiakku ja päinvastoin käytettäessä kuluu ensin hupiakku ja sitten vasta auton oma akku, Iida kertoo.
Pakettiauto on rekisteröity kevytkuorma-autoksi, ja Iidan piti sitä varten ajaa C1-kortti. Projektin hän on rahoittanut opintolainalla. 5000 euron budjetti oli pakuprojektille sopiva. Sillä sai maksettua niin auton, ajokortin kuin sisustuksenkin. Sisustukseen ei mitään ole hankittu uutena vaan kaikki on kierrätettyä. Kankaat, joita on tarvittu monta metriä seinien päällystämiseen, on hankittu poistotekstiilipenkojaisista. Huonekalut ovat joko edellisestä asunnosta tai Ekotorilta.
Asumisen helppous yllätti
Ennen muuttamista pakettiautoon Iidaa mietitytti, olisiko autossa asuminen hankalampaa kuin tavallinen asuminen. Joka päivä pitäisi etukäteen miettiä, missä käy suihkussa tai miten tekee ruokaa. Hän myös oletti, että pakettiautossa tulisi nopeasti kylmä, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut hytistä kylmässä.
– Yllätyin siitä, kuinka helppoa autossa asuminen on ollut! Tämä elämäntapa sopii minulle, juuri tähän elämäntilanteeseen ja tähän hetkeen. Minulla on ollut mukavaa täällä. Tämä tuntuu kodilta, Iida toteaa.
Kun nukkuu yksin pakettiautossa, voi väistämättä tuntea olonsa pelokkaaksi. Iida ei ensimmäisen viikon aikana pystynyt juurikaan nukkumaan. Hän kiinnitti aluksi huomiota joka rasahdukseen, ohimenevään autoon tai ihmiseen. Meditointi ja korvakuulokkeet ovat auttaneet.
– Moni ihminen tietää tästä projektista, mutta mitään häiriöitä ei ole ollut. Pakettiauto ei näytä asutulta, ellei tule ikkunasta kurkkimaan, Iida toteaa.
Haastavinta on ollut kylmätuotteiden säilyttäminen. Iidalla on kylmälaukku, mutta se ei ole sama asia kuin jääkaappi.
– Muutama soijajuoma on mennyt vanhaksi. Hirveästi ei ruokaa tarvitse tehdä kotona, koska voin käydä opiskelijaruokaloissa syömässä. Vähän enemmän pitää kuitenkin miettiä sitä, millaista ruokaa tekee, koska tähteet eivät säily ikuisesti, Iida kertoo.
Ruoanlaittoon Iida käyttää Trangiaa, jolla tekee alle kymmenessä minuutissa ruoan. Koulun kaapissa hänellä on tehosekoitin, jolla hän välillä valmistaa aamusmoothien koulun vessassa. Muita ruoanlaittovälineitä hän ei tarvitse. – Pastaa on helppo tehdä. Avaa vain tomaattimurskapurkin, lisää soijarouhetta ja mausteita ja keittää pastan lisukkeeksi. Soijarouhe ei tarvitse kylmäsäilytystä ja siinä on paljon proteiinia. Nuudeleita ja tofuakin teen useasti. Annossalaattipussit ovat myös käteviä! Iida vinkkaa.
Iida on pitänyt pakettiautoelämästä niin paljon, ettei heti osaa sanoa yhtä mukavinta asiaa. Kun asuu autossa, tavarat ovat aina mukana ja voi joustavasti liikkua missä vain – ja yöpyä missä vain, esimerkiksi hiekkarannalla.
Iidalla on kaksi vinkkiä sellaiselle, joka haluaa kokeilla itsekin pakettiautossa asumista. – Pitää tutkiskella itseään ja pohtia, sopiiko asumismuoto itselle. Se on kuitenkin kuin leiriytymistä, ei niin hankalaa kuitenkaan kuin teltassa. Itse en esimerkiksi välitä, onko kaikki niin hygieenistä, joten tämä asumismuoto sopii minulle. Lisäksi kannattaa varmistaa, että itsellä on hyvä verkosto. Oli mahtavaa, kun sain tehdä tämän kouluprojektina! Sain hyödyntää muiden ihmisten asiantuntijuutta ja apua, Iida kertoo.
Punainen ovi sulkeutuu. Siinä pakettiauto nyt seisoo, ihan muina autoina.
Teksti ja kuvat: Marketta Virta
Kiinnostaako sinua työskentely projektissa tai onko sinulla projekti-idea? Tutustu mahdollisuuksiin!