Miten saamme opiskelijat kiinnostumaan roskasta? - Kohti toimivampaa jätehuoltoa Turun ammattikorkeakoulussa

Kiertotalous ja kestävä kehitys näkyvät arjessamme ja opinnoissamme jatkuvasti, mutta harvoin pysähdymme miettimään, mitä roskillemme tapahtuu sen jälkeen, kun olemme pudottaneet ne lähimpään roska-astiaan. Opiskelijan näkökulmasta jätehuolto on usein nopea pysähdys matkalla luennolta toiselle. Aamuluennosta selviämiseen vaadittu energiajuomatölkki tai kahvikuppi heitetään ovensuulta löytyvään astiaan, ja matka jatkuu. Onko tämä arjen rutiini ristiriidassa niiden oppien kanssa, joita opimme kursseillamme kiertotaloudesta, resurssiviisaudesta ja kestävästä kehityksestä, vai jäävätkö nämä opit arjen kiireessä helposti taka-alalle?

 

Jätehuollon kehittäminen opiskelijavoimin

Turun ammattikorkeakoulun Kiertotalouslabrassa käynnistyi opiskelijalähtöinen hanke, jonka tavoitteena on kehittää koulutusorganisaatiomme jätehuoltoa. Hankkeen taustalla oli yksinkertainen havainto: lajittelumahdollisuudet ovat paikoin puutteelliset, ja sekajäteastiat täyttyvät roskista, jotka olisi helppo lajitella oikein.

Usein opiskelijan roskan matka on hyvin samanlainen: kotoa mukaan otetut eväät, kahvilasta ostetut juomat ja välipalat, pullot, tölkit, kääreet ja kahvikupit, kulkevat mukana hetken ajan. Luennon jälkeen nämä roskat päätyvät usein luokasta löytyvään sekajäteastiaan, vaikka suurin osa jätteistä olisi lajiteltavissa. Tämä tapa ei välttämättä johdu haluttomuudesta, vaan arjen helppoudesta ja tarjotuista mahdollisuuksista: roskat heitetään siihen astiaan, joka on lähimpänä.

Tavoitteemme hankkeessa on parantaa koulumme lajitteluastetta ja selvittää, miten se käytännössä saavutettaisiin. Jätehuollon kursseilla olemme oppineet, että lajittelu on keskeinen osa kiertotaloutta. Lajittelu mahdollistaa jätteiden hyötykäytön raaka-aineena, vähentää poltettavan ja kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää sekä vähentää ilmastopäästöjä. Kun jäte lajitellaan oikein, se voidaan kierrättää ja käyttää materiaalina uudelleen neitseellisten raaka-aineiden sijaan.

Halusimme selvittää, voisiko muutosta saada aikaan organisaation sisällä. Keräsimme tietoa opiskelijoilta kyselyn avulla ja selvitimme heidän näkemyksiään jätehuollon toimivuudesta, sekä millaisiin epäkohtiin he kiinnittävät huomiota. Vastauksissa nousi esiin esimerkiksi se, että pantilliset pullot ja tölkit päätyvät usein sekajätteeseen. Panttipullot ja -tölkit sekajäteastiassa kiinnittävät huomiota, koska niihin liittyy suora rahallinen arvo. Samalla ympäristötietoinen tarkastelija huomaa myös, että muutkin lajittelemattomat roskat päätyvät polttoon, jolloin niiden arvo materiaalina menetetään.

Lisäksi toteutimme käytännön kokeilun, jonka avulla testasimme, miten pienet muutokset vaikuttavat käyttäytymiseen. Pilotissa kokeilimme mallia, joka on todettu toimivaksi myös muissa korkeakouluissa. Poistimme sekajäteastiat yhden kerroksen luokkahuoneista, kokoustiloista ja käytäviltä viikon ajaksi. Tilojen käyttäjiä ohjattiin lajittelupisteille karttaopastuksella, jossa osoitettiin selkeästi lajittelupisteiden sijainnit. Tavoitteena oli selvittää, kasvaisiko lajitteluaste ja kuljettaisivatko käyttäjät roskansa lajittelupisteille asti vai jäisivätkö roskat lojumaan yhteisiin tiloihin.

Tulokset olivat lupaavia. Lajitteluaste kasvoi selkeästi ja sekajätteen osuus laski 52 prosentista 34 prosenttiin. Samalla havaittiin, että roskat päätyivät pääosin niille tarkoitettuihin paikkoihin. Sekajäteastioiden poistaminen ja lajittelumahdollisuuksien lisääminen ohjasi käyttäytymistä parempaan suuntaan.

 

Miksi lajittelu ei aina onnistu?

Pilotin aikana huomattiin, että lajitteluosaamisessa on vielä parannettavaa. Jäte ei ollut täysin oikein lajiteltua, sillä eri jakeisiin päätyi niihin kuulumattomia materiaaleja, kuten kartonkisia kahvikuppeja muovijätteen joukkoon. Tämä kertoo siitä, että väärinlajittelua tapahtuu edelleen, vaikka siihen annettaisiinkin mahdollisuus. Herää kysymys, onko kyse tiedon puutteesta vai välinpitämättömyydestä? Miten käyttäjät saataisiin lajittelemaan oikein?

Lajittelun haasteet liittyvät usein juuri puutteelliseen ohjeistukseen, kiireelliseen elämäntyyliin ja lajittelupisteiden puutteeseen tai epäsopivaan sijaintiin. Jos ohjeet eivät ole selkeitä tai pisteet sijaitsevat epäkäytännöllisissä paikoissa, jää lajittelu helposti tekemättä tai se tehdään väärin.

Hankkeen tulosten perusteella lajitteluasteen parantaminen edellyttää sekä rakenteellisia muutoksia että viestinnällisiä ratkaisuja. Tarvitaan lisää lajittelumahdollisuuksia, selkeää ohjeistusta ja parempaa opastusta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lajittelupisteiden määrän lisäämistä, selkeiden lajitteluohjeiden tuomista astioihin suomeksi ja englanniksi sekä pisteiden sijaintien merkitsemistä pohjakarttoihin.

Pienillä muutoksilla voidaan saada aikaan merkittäviä vaikutuksia. Kun lajittelusta tehdään helppoa ja saavutettavaa, siitä tulee osa sujuvaa arkea myös opiskelijalle, joka on matkalla luennolta toiselle. Tulokset osoittavat, että toimintatapojen ja ohjauksen kehittämisellä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon jätettä päätyy polttoon ja miten tehokkaasti materiaalit saadaan kiertoon.

 

Joona Saine
Kiertotalouslabran opiskelija, Turku AMK

 

Lähteet:

Verdis. (25.3.2024). Miksi jätteiden lajittelu on tärkeää? Haettu 29.4.2026 osoitteesta https://verdis.fi/miksi-jatteiden-lajittelu-on-tarkeaa/