Tulevaisuus suunnitellaan yhdessä ja siihen on kaikilla oikeus

 

Kestävyyssiirtymän ammattilaiseksi itseään kuvaileva Nani Pajunen aloitti osa-aikaisena Turun AMK:n Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmässä helmikuun alussa. Mutta kuka Nani on?

“Se, miten olen kuvaillut itseäni, kuka olen ja mitä teen, on vaihtunut vuosien saatossa, vaikka olen tehnyt enemmän tai vähemmän samaa työtä, kestävyyssiirtymää, aina, siis koko työurani. Olen työskennellyt ympäristön, kestävyyden ja kiertotalouden parissa, ja nyt kolmen neljän vuoden ajan olen tehnyt kestävyyssiirtymää ja voin sanoa itseäni sen ammattilaiseksi”, Nani kertoo.

Nanin tehtävänä Turun AMK:ssa on käynnistää TKI-hankkeita eli miettiä yhdessä tutkimusryhmän, yritysedustajien ja muiden tutkimuslaitosten kanssa, miten kestävyyssiirtymää käytännössä voisi tehdä.

“Olemme keskittyneet autojen elinkaaren loppuun, meriteollisuuteen, akkuekosysteemiin ja teollisuuden sivuvirtoihin. Lisäksi avaruusromu kiinnostaa, sillä avaruudessa on valtava määrä arvokkaita metalleja, jotka on saatava talteen”, Nani sanoo.

Palikat uuteen järjestykseen

Kestävässä kiertotaloussiirtymässä on tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta luovuutta ja systeemitason muutoksia tarvitaan, jotta saamme aikaan todellisen ja kokonaisvaltaisen muutoksen kohti kestävää taloutta.

“Yhteiskunta- ja talousmalli on rakennettu tähän lineaariseen maailmaan, joten meidän pitäisi oikeasti alkaa miettiä, miten me muutamme näitä rakenteita. Ja muutos pitää tehdä maailmanlaajuisesti, ei pelkästään Suomessa. Olisi tärkeää tulla yhteiseen pöytään ja lähteä liikkeelle avoimin mielin, tyhjästä valkoisesta paperista: meillä on täällä maali ja nyt olemme tässä, mutta millä tavoin me pääsemme maaliin. Palikat on laitettava uuteen järjestykseen”, Nani kertoo.

Kun puhutaan tulevaisuuden haaveista, Nanin haave on selvä.

“Haluaisin suuren valkoisen seinän, johon alkaisimme piirtää uutta maailmaa ja sen toimintaa: miettisimme, mikä on meille tarpeellista, mikä turhaa ja loisimme yhden maapallon kokoisen talouden. Kuka tahansa mistä näkökulmasta tahansa voisi lisätä seinälle asioita ja niin kokonaisuus alkaisi rakentua. Se olisi dynaaminen, kaikille avoin työskentelyalusta, ja kaikilla olisi oikeus tulla mukaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuuttamme ja valita, mitä haluaa sen edistämiseksi tehdä. Kun suunnitelma on valmiina, pitää toteuttaa se.  Tekemisen kautta syntyy toivo ja näkymä hyvään”, Nani toteaa.

Muutos vaatii käytännön tekoja kentällä

Nanilla on osaamista ja työkokemusta ympäristöasioiden ja kiertotalouden parista. Hän on ollut töissä teollisuudessa, vetänyt Aalto-yliopistolla tutkimushankkeita, työskennellyt liikkeenjohdon konsulttina, tehnyt diplomi-insinöörin tutkinnon rakennustekniikasta, lisensiaatin tutkinnon ympäristöoikeudesta ja väitöskirjan materiaalitekniikasta sekä opiskellut opettajan pätevyyden. Väitöskirjassaan hän tutki, miten ja miksi yritykset siirtyvät kohti kestävää  kiertotaloutta ja mitä se tarkoittaa strategiasta operatiiviselle tasolle.

“Sitralla olin tekemässä kansallista kiertotalouden tiekarttaa. Sen jalkauttamisvaiheessa Sitran rahoituksella vietiin yli sadan konsortiohankkeen kautta kiertotaloutta käytäntöön. Se on ollut viime vuosien parhaita onnistumisia ja näyttöjä siitä, kuinka suunnitelmat viedään käytäntöön ja edetään kohti kestävämpää tulevaisuutta. Esimerkiksi yhteistyössä koulujen kanssa kehitimme kiertotalousopetusta kaikille koulutusasteille ja usealla teollisella toimialalla, yhdessä alan toimijoiden kanssa, mietittiin, mitä kiertotalous alalla tarkoittaa, mitä tavoitteita ala haluaa itselleen asettaa ja sitten lähdetiin kehittämään tarvittavia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeää tässä tekemisessä oli, että kentän toimijat itse miettivät mitä haluavat tehdä ja tekivättarvittavat toimenpiteet.”

Nyt palattuaan työskentelemään tutkimus- ja kehitystehtävien pariin Nanista tuntuu, että hän on taas kotona, kun pääsee miettimään uusia asioita ja sitä miten ravistelemme tätä yhteiskuntaa järjestykseen, joka mahdollistaa talouden toimimisen maapallon kantokyvyn rajoissa

“Ihan ensimmäisestä päivästä lähtien on ollut mahtavaa työskennellä Turun ammattikorkeakoulussa ja tulla tällaiseen tutkimusryhmään, josta tiesin jo etukäteen, miten upeita, kehitysmyönteisiä ja avoimesti asioihin suhtautuvia ihmisiä täällä on. Vaikka juna oli jo kovalla vauhdilla menossa, mukaan oli helppo hypätä”, Nani iloitsee.